Alkuun haluan pahoitella että en ole hetkeen päivitellyt mitään. Nyt kuitenkin päätin vihdoin ja viimein tulla kirjoittamaan miten muutto meni. Tosiaan muuto tapahtui torstaina 27.8. mutta ennen muuttoa minun oli käytettävä Leoa klinikalla takkujen takia. Kopituksessa vierähti tovi, koska tyhmänä yritin ensin saada kissaa koppaan ilman pyyhettä. Lopulta kuitenkin tajusin ottaa pyyhkeen avuksi ja sain laitettua katin koppaan. Tämän jälkeen lähinkin kävelemään klinikalle jossa Leo rauhotettiin ja siltä leikattiin useampi takku. Eläinlääkäri myös kysyi että saako katilta ottaa hammaskiveä pois mihin tottakai suostuin. Nyt katti on takku- ja hammaskivivapaa. Klinikan jälkeen lähdin suoraan kävelemään uudelle asunnolle, päästin Leon vapaaksi jonka jälkeen odotin hetken että vanhemmat tulevat hakemaan että päästään hakemaan ensimmäisiä tavaroita. Muutama tunti siinä vierähti kunnes lähes kaikki tavarat olivat asunnolla ja päivän viimeisen kuorman mukana asunnolle tuotiin myös Usva ja Olavi. Vanhalla kämpällä Usva laittoi vastaan koppaan laitossa ja sai aikaan mulle oikeaan käteen haavan (nyt haavasta on jäänyt arpi muistoksi), Olavin kopittaminen onneksi sujui mutkitta. Usva oli heti kuin kotonaan, mutta pojilla meni pari yötä ennen kuin tottuivat. Leo ja Olavi huusivat yöllä silloin tällöin mikä vaikeutti omaa unen  saantia, mutta onneksi sitä ei kovinkaan kauaa kestänyt. Toivottavasti naapurit ei häiriintyneet. Nyt kun ollaan reilu kuukaus täällä asuttu niin kaikki ovat kuin kotonaan, kissoilla on tilaa riehua ja mahdollisuus päästä verkoitetulle parvekkeelle.

Neljä vuotta

Sunnuntaina 10.7. noin kello 9.00 lähdimme vanhempien kanssa ajamaan kohti Nurmijärveä. Määränpäänä oli persialaiskissoja kasvattavan naisen koti ja minun ensimmäisen oman kissan haku. Ovesta sisään astuessa ja olohuoneeseen mentäessä pieniä kissanpentuja vilisi jaloissa. Rupesin niitä huiskalla leikityttämään ja Leevi jyräsi kaikki. Vain hän sai leikkiä mun kanssa, kaikki huomio sille. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kuin oltiin jo autossa kissan kanssa matkalla kotia. Noin kolmen tunnin ajomatkan aikana Leevi kävi sylissä nukkumassa vaikka ei ole kovin viisasta pitää kissaa vapaana autossa. Katti oli kuitenkin niin rauhallinen tapaus että pakko se oli hetkeksi aikaa ottaa. Ennen kuin kotiin päästiin oli käytävä ostamassa Leeville oma hiekkalaatikko, hiekkaa ja lelu. Tämän jälkeen olimme valmiita ajamaan kotia. Varmaan ensimmäinen asia mikä Leeviä oli vastassa oli perheen kääpiövillakoira Viljo. Sille katti päätti heti antaa kuonoon kun tuli liian lähelle tekemään tuttavuutta. Muiden kissojen kanssa tais tulla heti ihan hyvin juttuun, myöhemmin Leevistä tuli perheen pomo. Outoa ajatella että tästä on jo neljä vuotta ja syyskuun viimesenä päivänä kissan kuolemasta tulee vuosi täyteen. Harmillisen vähän aikaa saatiin olla yhdessä, mutta se lyhytkin aika on mittaamattoman arvokas.

Karkulainen löysi tiensä kotiin

Perjantaina 3.7. noin kello kahden aikaan ovikelloni soi. Oven takana oli loukun omistaja joka tuli ilmoittamaan että Leo on vihdoin jäännyt loukkuun. Nappasin pyyhkeen mukaan ja sitten lähdimme kohti loukkua. Loukun perältä löytyi Leo joka oli matalana keränä mikä on täysin ymmärrettävää. Aseteltiin pyyhe loukun päälle minkä jälkeen loukun omistaja kantoi loukun autoon. Leo panikoi tässä jonkun verran, mutta ei niin pahasti kuin olin odottanut. Kotiin tulessa pidin Leo hetken aikaa vielä loukussa kunnes päästin sen pois. Kissa ryntäsi sänkyni alle piiloon minne sitten vein vettä ja ruokaa. Ruoka uppos heti mahaan. Saman illan aikana Leo jo kiehnäs kehräten jalkaa vasten niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Lauantaina kämppis löysi katin niskasta punkin mikä saatiin kyllä yhteistuumin pois. Ei punkkien ottaminen pois olekkaan niin vaikeaa mitä ajattelin, mutta hyi kyllä ne on inhottavia otuksia. Maanantaina 6.7. oli Usvan silmäkontrolli joten ajattelin ottaa Leon mukaan tarkastukseen, jos vain saan kissan koppaan. Katin kopitus oli tällä kertaa jopa helpompaa kuin Usvan, mutta molemmat katit huusivat kilpaa kämpän eteisessä niin kauan kunnes lähdettiin kohti klinikkaa. Leo rupesi tarkastuksessa murisemaan eläinlääkärille ja loikkasi pöydältä pois, mutta kaikesta huolimatta kissa saatiin tutkittua ja todettiin että Leolla on kaikki kunnossa. Usvan silmätkin on huomattavasti paremmassa kunnossa, Exocin tippoja tarvii antaa enää kaksi kertaa päivässä.