Leo oli tulleessaan hyvin arka ja viettikin suurimman osan ajasta kämppiksen sängyn alla. Välillä saatto käydä muissakin huoneissa tai parvekkeella pyörähtämässä, mutta heti kun ihmisiä tuli liian lähelle kissa katosi jonnekkin piiloon. Yleensä juuri kämppiksen sängyn alle mikä on tänäkin päivänä Leon ja muiden kissojen lempipiilopaikka. Johtunee siitä että sängynalunen ei ole tyhjä vaan siellä on laatikoita edessä joten kissoja ei ole kovin helppo havaita varsinkin, jos ne on ihan sängyn päässä nukkumassa. Ekat silitykset taisin onnistua tekemään noin kuukauden kuluttua Leon muutosta tänne. Aika kauan meni että Leo antoi silittää myös kyljistä ja selästä. Edelleen saa paljon kylmiäväreitä selän silityksestä ja kerran on myös näykännyt kädestä kun ei pitänyt kosketuksesta. Pikkuhiljaa myös kissa alkoi antamaan harjaamaan itseään, mutta se onnistuu lähinnä siten että Leo joko syö tai sitten liikkuessa harjaat. Nykyään Leon pystyy ilman näykkimisiä nostamaan ilmaan, mutta vain lyhyeksi aikaa. Kissan saa myös pysäytettyä niin että ottaa kissasta kiinni jolloin Leo menee maahan makaamaan esim. takkujen ottoa varten ilman että ruvetaan näykkimään. Muutamia kertoja Leo on nukkunut mun kanssa saman aikaisesti sängyssä. Suurin ja oikeastaan ainoa ongelma Leon kanssa on kopitus, koppa on aina esillä, mutta katti on käynyt siellä vain muutaman kerran makoilemassa. Täytyisi jostain hankkia viiltohanskat sitä hetkeä varten kun pitäisi saada kissan klinikalle, jos nakkien yms. avulla sitä sinne ei saa. Helpointa ja mukavinta kaikille olisi se ettei kissaa tarvitsisi pakottaa sinne koppaan, mutta noh vähän arveluttaa tuleeko Leo ikinä menemään koppaan omasta tahdotaan kun on tarve. Mutta joo Leo on edistynyt paljon siitä mitä se oli tullessaan. :)

Usvan ensimmäinen kuukausi

Keskiviikkona 16.10. saavuttiin kotiin vähän ennen viittä, kannoin kantoboksin huoneeni lattialle ja päästin Usvan vapaaksi. Laitoin oven kiinni ja lähin kuivaamaan edellispäivänä pestyjä hiekkalaatikoita. Hiekkalaatikot kuivattuani laitoin niihin uudet hiekat minkä jälkeen kävin laittamassa kulhoon märkäruokaa. Tämän jälkeen vein toisen puhtaan hiekkalaatikon ja ruuan huoneeseeni. Kävin vielä hakemassa raikasta vettä minkä asettelin nappuloiden ja märkäruuan seuraksi sängyn alle missä Usva oli. Kellon tultua sen verran että Big Brother alkoi niin siirryin olohuoneen puolelle ja jätin Usvan huoneeseni oven ollessa raollaan. Hetken kuluttua kissa alkoikin maukumaan siihen malliin että täytyi käydä kissaa katsomassa. Maukuminen loppui aina kun saavuin huoneeseen ja alkoi uudestaan kun poistuin huoneesta. Kahentoista jälkeen Usva uskaltautui pois sängyn alta ja ei mennyt hetki kun katti tuli kiehnäämään mua vasten. Lopulta Usva päätyi nukkumaan tietokonepöydän vieressä olevaan raapimistorniin. Keskiviikko torstai välisenä yönä Usva nukku mun vieressä ja päivä meni syödessä, leikkiessä ja nukkuessa. Äiti tuli puoli kolme käymään ja Usvahan ei tästä tykänyt vaan meni sängyn alle piiloon. Kattia ei näkynytkään vähään aikaan äidin lähtemisen jälkeen. Illalla vähän ennen Big Brotherin alkua Usva uskaltautui tulla käymään huoneeni ulkopuolella ja käydä tutkimassa asunnon jokaisen huoneen. Olohuoneessa oltuani kattikin tuli seuraksi. Perjantaiyönä kissa ei nukkunu vieressä vaan löysin sen herättyäni kämppiksen sängyn alta nukkumasta. Kämppiksen sisko oli kylässä minkä katti otti yllättäen hyvin vastaan vaikka eilen oli pelännyt äitiäni. Lauantaina Usvalla oli kunnon hepulointipäivä ja illalla Mustista ja Mirristä ostettu haipetikin sai käyttöä. Pikkuhiljaa Usva olikin jo rentona kaikissa huoneissa oleilemassa, leikkii yksinään ja muiden kissojen kanssa. Pari kertaa ollaan jo käyty vanhemmilla kylässä ja siellä on mennyt hyvin eikä enää vieraat ihmiset pelota. Ensi kuussa luultavasti kissalla onkin edessä sterilisaatio mistä varmaan tulen sitten kertomaan.

Lepää rauhassa, Leevi

Sunnuntaina 15.9. päivä sen jälkeen kun olin jäänyt töistä lomille Leevi alkoi pikkuhiljaa vähentämään syömistä ja loppujen lopuksi ei syönyt enää mitään. Maanantaina sain ajan tiistaiksi pieneläinklinikalle. Tiistai saapui ja Leevi viettikin siellä parisen tuntia. Ensimmäiseksi siltä otettiin verikokeet mitä oli vaikea saada kun kissa oli pahasti kuivunut. Kuivumisen takia Leevi laitettiin parin tunnin ajaksi nesteytykseen. Katilla arveltiin olevan maksassa vikaa, mutta ei osattu sanoa varmaksi. Nesteytyksen jälkeen palattiin kotia ja rupesin pakkosyöttämään kissaa. Samana iltana Leevin maha alkoi pullottamaan ja otin keskiviikkona taas klinikkaan yhteyttä. Sain torstaiksi ajan ja kun klinikkapäivä koitti niin kissan vatsaontelo ultrattiin ja nyt epäiltiin Leevillä olevan fip tai tulehduksellinen peritoniitti minkä takia kissalla aloitettiin antibioottihoito. Maanantaina mentiin käymään eläinlääkärillä uudestaan ja otettiin suuri määrä pois nestettä vatsaontelosta ja lähetetiin näyte ulkoiseen laboratorioon sitä varten että he voivat tutki onko Leevillä fip, jatkettin antibioottihoitoa ja pakkoruokkimista. Viikonloppuna päätin että kissa on parempi lopettaa kun vointi ei ole muuttunut parempaan suuntaan ja kissan elämänilo on kadonnut joten sovittiin että tuon Leevin lopetettavaksi maanantaiaamuna 30.9. ja voin sanoa että päätös oli hyvä, koska kissa ei olisi selvinnyt enää pidempään. Heräsin nimittäin seitsemän aikaan siihen kun kissa kouristelee, kuolaa ja huutaa (luultavasti epilepsiakohtaus) ja ihme että Leevi jaksoi yhdeksään asti jolloin lopetusaika oli varattu. Leevin kunto romahti yhtäkkisesti, mutta onneksi niin tapahtui lopetuspäivänä eikä esim. viikonloppuna jolloin omassa kaupungissa ei ole yhtään päivystävää eläinlääkäriä. Kissan lopetus oli nopeasti ohitse ja Leevi lähettiin tuhkattavaksi. Päivä lopetuksen jälkeen eläinlääkäri laitto viestiä että Leevillä oli fip eli vatsakalvontulehdus (sairauteen ei ole parantavaa lääkettä, mutta siihen on kehitteillä sellainen). Päälle kuukaus meni kunnes sain Leevin takasin kotiin ja nyt hän nukkuu oven viereisen hyllyn päällä ikiuntaan.